Käytettävyys on erittäin tärkeä käsite ihmisen ja tietotekniikan välisen vuorovaikutuksen tutkimisessa ja kehittämisessä. Käytettävyys on tuotteen tai palvelun laatuominaisuus. Pyritään tietyille käyttäjille luomaan paras käyttökokemus, eli käyttäjien näkökulmasta tutkitaan ja kehitetään käytettävyyttä. Käytettävyyden määrittelyyn kulminoituu tarkoituksenmukaisuus, tehokkuus ja miellyttävyys. Tärkeää määritellä käyttäjät jollekin palvelulle. Eli käyttäjiä on eri sovelluksien piirissä todella suuri määrä, joten käytettävyyden suunnittelunkin tulee olla sen mukaista. Käyttäjät ovat siis erilaisia ja heillä on erilaisia tarpeita, täten syntyy käyttäjäryhmiä. Itsekin kun miettii omaa ja esimerkiksi vanhempieni WhatsAppin käyttöä, on siinä suuria eroja vaikkapa sovelluksen käytön tavoitteissa, vaikka sovelluksen taustalla oleva ajatus on lähtökohtaisesti sama. Elämänlaatuun liittyen käytettävyydellä on myös haasteita. Jos esimerkiksi asut puolison kanssa, onko uhkana yhteiselolle jos molemmat räplää puhelintaan sängyssä tai sohvalla kun voisi viettää aika toisen kanssa. Kuten videolla mainittiin, yksin elävälle tämä voi olla nautintoa. Asia täytyy siis jotenkin sopeuttaa järkevästi yks-yhteen toimivaksi. Käytössä tulee huomioida myös motiivit. Jo 90-luvulta asti kritiikkiä, lainaus ”from human factros to human actors” kuvaa mielestäni kritiikkiä hyvin. Ihmisten tekemistä ja tarkoitusta tulisi tutkia, eikä niinkään käyttötilannetta. Tulisi hahmottaa kokonaisuuksia eri tilanteista, mitä ihminen pyrkii saamaan aikaan? Tästähän juurikin syntyy motiivi käytölle.

Käytettävyyden suunnittelulla luodaan perusta käytettävyydelle kehityksen varhaisissa vaiheissa. Otetaan huomioon tarpeet ja vaatimukset, jotta kehittäminen olisi mahdollisimman johdonmukaista. Mielestäni HCI korostuu tässä entistä enemmän, sillä kysymyksenä on miten suunnitellaan hyvää käytettävyyttä, tässähän on erittäin tärkeää ottaa ihminen huomioon, sillä ihmisethän ovat ohjelmistojen käyttäjiä. Käytettävyyden suunnittelussa on mahdollista alan hengen mukaisesti delegoida ammattilaisille, mutta voitko täten olla itse varma, että asiantuntija suunnittelee parhaan mahdollisen tuloksen, varsinkin sen mitä itse olisit halukas saamaan aikaiseksi. Tärkeää luoda samankaltaisuutta esim. saman yrityksen tuotteisiin, kuten Word, Exel, Powerpoint. Jos osaat pääosin käyttää yhtä, osaat käyttää pääosin kaikkia. Täten helpottuu myös ohjelmoijien työ, sillä on jokin tausta minkä pohjalta operoida, ettei aina tarvitse keksiä uutta. Hyödynnettävissä siis kehittäjällä ja käyttäjällä. 

Arvioinnissa siis testataan tuotetta, ja tuotteen antaman ”palautteen” avulla kehitetään sitä. Yksi tärkein asia liittyen käytettävyyteen. Tapoja arvioida käytettävyyttä on mm. summatiivinen ja formatiivinen testaus. Summatiivisessa testauksessa testataan tuotteen tehokkuutta ja että tuote tekee sen mitä pitääkin. Piirteitä tässä ovat kontrolloituvuus, määrällisyys ja mitattavuus. Formatiivinen testaus on keskeneräiselle tuotteelle, joten se ei ole niin kontrolloitua. Tarkoituksena on tuottaa lisää dataa suunnittelulle, hyvin laadullinen menetelmä.  Asiantuntija-arvioinnissa puhutaan pääosin heuristisesta arvioinnista. Muutama asiantuntija tarkistaa tuotteen ennaltasovittujen heuristiikkojen mukaisesti. Ensin käydään läpi yksin, jonka jälkeen ryhmässä verrataan tuloksia. Mielestäni hyvä tapa saada eri näkökulmista yhteisymmärrys kehittämisen tarpeisiin. Käytetään myös kognitiivista arviointia, joka on myös asiantuntijalähtöistä. Keskittyy siihen, että miten ihminen oppii käyttämään sovellusta/palvelua. Arviointi ja testaus on oletettavastikin tärkeää kehityksessä, mutta oli mielenkiintoista käydä läpi erilaisia menetelmiä ja tapoja tuottaa tätä.

Jakob Nielsenin videossa pureuduttiin Usefulness, Utility, Usability teemaan. Usefulness terminä sisältää utilityn ja usabilityn. Utility vastaa kysymykseen, mitä sovellus tekee, onko sillä ominaisuuksia toteuttaa tarpeet käyttäjälle. Usability on todella merkittävää myös, voiko ihminen oppia käytön, ymmärtääkö ihminen sen, voiko ihminen käyttää sitä tehokkaasti. Molemmat täytyy olla erittäin hyvin toteutettuja, jotta lopputulema on relevantti ja hyvä. Jos jompikumpi epäonnistuu, koko homma epäonnistuu. Suomentaisinkin termit ehkä siten, että käytettävyys + hyödyllisyys = käyttökelpoinen.