Ensimmäisen luentovideon aiheena oli tutkimus ja käyttäjätutkimus. Kattotutkimuksena on HCI eli human-computer-interaction. Erittäin keskeinen tutkimusaihe tietojenkäsittelytieteissä, kuten tämänkin kurssin aikana olemme huomanneet eri töiden ja aiheiden kautta. HCI tarkastelee juurikin tietoteknologiaa ihmisen eli käyttäjänä näkökulmasta. Kurssilla se on meillä näkynyt siinä, kun olemme käyneet käyttäjäkeskeistä suunnittelua ym. läpi. HCI liittyy kaikkia näitä ilmiöitä kuten arviointi ja suunnittelu. HCI tutkimus nimenomaan on ikään kuin ulkona teknologian sisältä ja liittyy siihen ihmisrajapintaan juurikin esimerkiksi käytettävyyden osalta. Käytettävyyttähän tulee tutkia juurikin ihmisen kautta, sillä ihminenhän on tietotekniikan käyttäjä, kuten kurssin nimestäkin tulee ilmi. Myöskin juurikin kehittäjänä, joten tähän liittyy ihmisen tutkima HCI. Käyttäjätutkimuksessa on tarkoituksena ymmärtää käyttäjän toimintojen ja taustojen ymmärtäminen. Miksi ihminen on kiinnostava? Kuten Saariluoma on maininnut, käyttäjä on kaiken teknisen vuorovaikutuksen ydin. Ihmisellä kuitenkin on tarkoituksena käyttää teknologiaa hyväkseen helpottaakseen jokapäiväistä elämää, joten on tärkeää huomioida tässä teknologisessa kehityksessä ihminen keskeisessä roolissa. Ikuinen jännite ja haaste tulee esille siinä, että koska otetaan massat huomioon kehityksessä. Totta kai ohjelmisto/sovellus tulee saada sellaiseen muotoon ensin, jotta saadaan otettua edes massat ylipäätään mukaan, mutta tulee huomioida myös osallistuminen kehityksessä kuten olemme aikaisemmin kurssilla käyneetkin läpi.

Ihminen psykologisena, liittyen tieten tietojenkäsittelyyn ja käyttäjätutkimukseen voi olla hieman ristiriitainen aihe, mielestäni varsinkin teknologiaorientoituneen koulukunnan ohjelmoijien ym. kanssa työskennellessä. Ihminen ja ihmisen valtava vaikutus voidaankin helposti sivuuttaa, sillä osa ”vanhasta koulukunnasta” voikin pitää teknologiaa tässä vaiheessa jo ”ylivertaisena” ja ihminen mukautuisi teknologian mukaan. Tutkimuksen, käyttäjäkeskeisen suunnittelun ja käyttäjätutkimuksen myötä asiahan on juurikin toisinpäin, eli mukautetaan teknologiaa ihmisen tarpeiden mukaan. Ihminen sosiaalisena, eli yksilöt muodostavat ryhmiä, organisaatioita, yhteisöjä ym. Jokaisella tällaisella on myös omat tietoteknologiset tarpeensa. Täten tuleekin taas esille kuinka laaja tutkimusaihe tämä on, sillä näitä sosiaalisia ryhmiä ja yksilöitä on lukemattomia määriä joilla on useita eri tarpeita.

Toisen luennon teemana on menetelmät käyttäjien tutkimisessa. Kuten muissakin tieteellisissä tutkimuksissa, on käytössä laadullisia menetelmiä ja muita hyvinkin tyypillisiä ja yleisiä keinoja. Tutkimusmenetelmät ja käyttäjätutkimusmenetelmät ovat kuitenkin pikkuisen eri asia, tavallaan hyödynnetään tutkimuksesta tulevia menetelmiä ym. mutta tulee muistaa, etttä kun puhutaan käyttäjien tutkimuksesta ei olla niinkään kiinnostuttu tieteellisestä tutkimuksesta, vaan pyritään soveltamaan tieteellisen tutkimuksen menetelmiä teknologian ja tuotekehityksen kontekstissa. Julkaistessa tietenkin on otettava tieteellisyys huomioon, muttei se ole välttämätöntä em. vaiheessa ja kontekstissa. Tarkoituksena on siis olemassa olevan muuttaminen (teknologian avulla) ei niinkään ilmiön sellaisenaan tutkiminen. Mielestäni erittäin itsestään selvää, mutta hyvä ottaa esille. Menetelminä olemme tutustuneet esimerkiksi kenttätutkimuksen tapaiseen, kun olemme seuranneet arkkitehtiopiskelijoiden kenttäkurssilla tehtyä mobiilipäätteen käyttöä. Mielestäni erinomainen tapa harjoittaa käyttäjäkeskeistä suunnittelua. Etnografia käyttäjätutkimuksessa ei ole ehkä niin perusteellisen kenttätyön pohjalta kerättyä tietoa, mutta kuitenkin se on siellä olemassa. Mielestäni hyvä ottaa huomioon, mutta ei ehkä niin suurissa määrin kuin itse konkreettisesti sovellukseen liittyvät ihmiset ja käyttäjät. Toinenkin humanistisempi lähestymistapa kuten etnometodologia on mukana tässä aiheessamme. Tarkastellaan yksityiskohtaisesti arkipäiväisiäkin asioita, kuten mitä tapahtuu, miten tapahtuu, mitä rooleja ym. Tämäkin mielestäni erittäin hyvä esimerkiksi jossain kehittämisen loppuvaiheessa jollekin prototyypille, jossa voidaan kentällä huomioida miten käytännössä jollekin ryhmälle kehitetty sovellus toimii ja vastaako se käytännössä tämän toiminnallisen ryhmän tarpeisiin. Sitten päästääkin tutkiskelemaan niinkin hienoa käsitettä kuin symbolinen interaktionismi. Tässä ollaan kiinnostuneita siitä, että miten ihminen antaa itse ja miten käyttäjät määrittelevät itse mitä tapahtuu. Tulkinnat ovat usein hyvin tilannekohtaisia, kuten vaikkapa jossain kokoustilanteessa. Hyvinkin humanistinen lähestymistapa taas, mikä ei siis ole mikään yllätys sillä ihmistähän tässä käsitellään. Mielestäni aiheeseen liittyen melko syvällistä pohdintaa. Analyyttinen induktio on myös tärkeä käsite joka tulee tutkimusmaailmasta mutta on käytössä myös tuotekehityksessä. Tarkoituksena teemoittaa aineistoa ja löytää yhdistäviä tekijöitä esimerkiksi käyttötapoihin liittyen. Teemoille etsitään selityksiä aineiston avulla testaten ja tarkentaen. Tällaista tapaa tutkia olisi voitu käyttää vaikkapa haastatteluvideon sovelluksen kehityksen myöhemmässä vaiheessa, kun teemat on tunnistettu ja niihin päästään tarkemmin syventymään.

Viimeisen videon aiheena on missä käyttäjä? Historiallisesti, kehittäjät ja käyttäjät olivat sama asia. Kun alettiin kehittämään ”toisille” iso kysymys on ollut se, että missä määrin tarvitsee olla yhteydessä tuohon toiseen. Tässä mielestäni taas koostuu osallistuminen ja kommunikatiivisuus, mitä kohti ollaankin historiasta tähän päivään ajauduttu. Kehittäjän ja käyttäjän suhde on eri vaiheissa tietenkin erilainen, esim. ulkoistettaessa kuin organisaation sisällä tehtäessä. Tärkeää tunnustaa omalle organisaatiolle tms. ominainen tapa miten tässä asiassa toimia, jotta homma toimisi mahdollisimman sulavasti ja saataisiin paras mahdollisimman lopputulos mahdollisimman tehokkaasti. Osallistuminen on tullutkin monesti esille kurssin aikana ja mielenkiintoista onkin se, että kehitystoiminnan organisoinnin ”perinne” ei tue käyttäjien osallistumista. Osallistuminen on kuitenkin todella tärkeää nykymaailmassa, sillä sovelluksista tulee niin ”monimutkaisia” ja ne tulevat palvelemaan todella erilaisia ihmisiä ja aloja joten ilman osallistumista ja käyttäjän huomioimista kehitysprosessi voi olla todella haastavaa.

Viidennessä moduulissa käsittelemme käyttö- ja käyttäjäkokemusta, luotain-menetelmää sekä käyttäjäkokemuksen arviointia. 

Käyttö- ja käyttäjäkokemukset ovat käsitteinä erilaisia mutta silti samanlaisia. Käytettävyys on vielä terminä ehkä enemmän teknologiaan painottuva, ja tavoitteena onkin päästä enemmän ihmiseen kiinni käyttäjäkokemus termin myötä. Olemmekin kurssin aikana hyvinkin paljon käsitelleet eri aiheita juurikin käyttäjän eli ihmisen näkökulmasta, joten tässäkin asiassa tämän terminologian merkitys kasvoi entisestään. Käyttäjäkokemukseen liittyy sen sisällä useita pienempiä käsitteitä, kuten mieltymyksistä, käsityksistä, fyysisistä tai psykologisista vastineista käytettäessä (miten käyttäytyminen/tavoitteet ym. muuttuu käytettäessä) ja monia muita termejä joita on todella suuri skaala. Eli on todella paljon asioita joita tulee ottaa huomioon, kun puhutaan käyttäjäkokemuksesta. Eri toimijoille käyttäjäkokemus merkitsee eri asioissa, verrattavissa esimerkiksi psykologinen näkökulma ja markkinoinnillinen näkökulma. Tämä on otettava varsin hyvin huomioon käyttäjäkokemusta tutkittaessa. Yksi tärkeä asia on mikä dioissakin juurikin  mainittiin, että käyttäjäkokemusta tulee tutkia ja kehittää arvioinnin menetelmänä, eli mistään täydestä hölynpölystä ei todellakaan ole kyse. 

Käyttäjäkokemuksessa ja sen tutkimiksessa on tärkeää kuvailla mitä käyttäjäkokemus on ja mitä se ei ole, tulee tunnistaa käyttäjäkokemuksen erilaisia muotoja (kumpuaa osittain myös juurikin esim. vastakkainasettelusta psykologinen puoli vs. markkinointipuoli), tulee kuvailla käyttäjäkokemusta synnyttäviä olosuhteita ja tulee kuvailla myös käyttäjäkokemuksen seurauksia. Varsinkin synnyttävät olosuhteet ja seuraukset sekä niiden kahden vertailu ovat mielestäni erittäin mielenkiintoisia ja tärkeitä tutkimuskohteita, sillä ne ovat mielestäni erittäin keskiössä suunnittelussa. Ja nimenomaan ihmisen kautta, sillä käyttäjäkokemus on aina yksilöllinen ja subjektiivinen. Tulee myös huomioida käyttötilanteiden monimuotoisuus, tavoitteet ym. että voidaan saada hyviä havaintoja ja palautteita, esim. niin sanotussa "loppuvaiheessa" jossa on mukana esimerkiksi käyttäjätuki jollekin sovellukselle. Palautteella on siis erittäin suuri merkitys myös. 

Luotaimia ollaan tutkittu jo pitkään aikaan, mutta teknologisella puolella ne ovat olleet suhteellisen vähän sillä puolella käytössä. Eli tarkoitus löytää uusia ja innovatiivisia palveluita tai tuoteideoita, nimenomaan ihmisiltä. Luotaimilla tavoitellaan kokemusperäisestä täysin uusia ja yllättäviä ideoita ja mahdollisuuksia. Kuten dioissakin mainitaan, on tässä vahva yhteys käyttäjäkokemukseen varhaisessa vaiheessa kehitystä. Mielestäni tämänkaltainen asia näkyi edellisessä haastatteluvideossa, missä otettiin huomioita ja innovaatioita vastaan vaalisovelluksen erittäin varhaisessa kehitysvaiheessa. Luotaimet liittyvät myös keskusteluun siitä, missä määrin uusien teknologioiden tutkiminen ja kehitty muistuttaa enemmän perinteistä suunnittelutyötä kuin varsinaista insinöörityötä. Tästä mainitsi myös JOTT18 tekemässä haastattelussa Talentedin CTO Tuomas Jomppanen, sillä hän mainitsi juurikin että olisi ollut hyvä ehkä jossain vaiheessa elämää ollut mukavaa lukea teollista muotoilua, jossa painottuu varsinkin tämä designer puoli, eikä teknologinen puoli. 

Kokemuksen arvioinnissa päästiin taas oman alani eli aluekehityksen ja aluepolitiikan maailmaan, kun puhuttiin maankäytön suunnittelusta. Suunnittelutyössä onkin tärkeää käydä itse paikan päällä, esimerkkinä nykyään osallistuvan suunnitelun trendinä kaavakävelyt, missä asukkaat käyvät arkkitehdin/kaavoittajan/suunnittelijan kanssa maastossa katsomassa yhdessä, millaista alueelle on suunnitteilla. Ensimmäisessä videossa keli on aurinkoinen ja käyttöpääte on mobiili ja nykyaikaan verrattuna vanhanaikainen, joten tietyllä vanhanlaisella mobiiliteknologialla tämä tulee olemaan haaste, sillä aurinko häikäisee silmiään ja näyttöä. Kuten luennoitsijakin mainitsee, he joilla on puhelin keskittyvät enemmän puhelimeen kuin itse alueeseen. Tähänkin tulisi saada jokin helpompi ja käytännöllisempi käytettävyys jotta molemmat asiat onnistuisivat helposti. Toisessa videossa huomiotiin, miten voitaisiin tallentaa tämän paikan äänimaailmaa, ei pelkästään havannoijan omia havaintoja. Tässä vaiheessa kehitystä varmaan otettiin tällainen asia jatkossa huomioon, mutta eihän noilla laitteilla saa mitään tarkkaa äänimaailmaa äänitettyä, kun tämä kamerakuvankin tuomat äänet ovat melko surkeita ja sumuisia. Kolmannessa videossa käyttäjä jo tuskailee "enhän minä osaa tätä käyttää" mutta silti näpyttelee jotain sovellukseen. Aikaisempi kokemus kuitenkin väritti tämänhetkistä, jotta sovelluksen käyttö sitten onnistui. Ehkä jotain painetta kuvaajasta? Paikkatiedot oli hyvä, että olivat osa sovellusta ettei tule vaikeampaa ainakaan käyttäjäkokemuksesta. Neljännessä jo haettiin jo välitöntä tukea ja tiedonhakua, kun ihmeteltiin etttä mikähä hevonen siellä oikein menee. Ei nyt tarvi jokaista hevosta sieltä etsiä, mutta varmasti muita toiveita ja tarpeita varsinin maankäytöllisiin juttuihin olisi löytää sovellukseen käyttäjien mielestä. Ei varmastikaan onnistunut kovinkaan mutkattomasti ainakaan tuohon maailmanaikaan tuolla laitteella. Käyttäjä otti huomioon, että ei ollut ottanut suuntaa monestikaan ylös, joten tätäkin toivottiin teknologiaan mukaan. 

Mielestäni tässä moduulissa tuli hyvin konkretisoitua tämän moduulin aiheita ja muitakin aikaisempia aiheita videoiden kautta. 

Kuten voi olettaakin, käyttäjät ovat mukana prosessissa koko suunnittelun ja kehityksen ajan. Kun käyttäjä on keskiössä, lähtökohtana on ymmärtää käyttäjät, heidän tehtävät sekä ympäristöt. Mielestäni tällainen ajattelumalli korostuu hyvin tämän moduulin haastatteluvideossa. Kuten ryhmätehtävässä mainitsinkin, tulee käyttäjän olla mukana koko kehitysprosessin ajan myös alkuhaastattelun tai kyselyn jälkeen, täten suunnittelu on mahdollisimman käyttäjäkeskeistä ja saadaan käyttäjän haluama kokonaisuus aikaiseksi. Eli, kehityslähtökohtana on käyttäjät ja heidän tarpeet! Käyttäjät ovat juurikin parhaita asiantuntijoita käyttökokemukseen liittyen. Mielestäni tällainen tapa on erittäin hyvä tapa saada kokonaisvaltaisesti hyviä sovelluksia ym. aikaiseksi varsinkin yritysmaailmaan, sillä tässä prosessissa tulee myös huomioida muutkin jotka kuuluvat käytön piiriin välillisesti tai välittömästi, esimerkiksi yrityksen sisällä jonkin yrityksen hallinnollisen sovelluksen tulee olla itse käyttäjälle hyvä, mutta selkeä myös muille jotka ovat käytön piirissä. 

Toinen mielenkiintoinen aihe jotka kävimme läpi, oli prototyypin kenttätestaus. Videoilla käytetään mobiiliteknologiaa kaupunkisuunnittelussa, mikä sattuu sopivasti oman alan opintoihinikin. Mielenkiinnolla odottaisin, miten omalla alallamme voisimme tällaista opiskelumuotoa nykyteknologian avulla käyttää.
Videolla opiskelija keräsikin havainnoinnin vanhasta tehdasrakennuksesta mobiilipäätteeseensä, mutta esille nousi ongelma, että tarvitsisi jonkin sääsuojan laitteelle. Mukana olikin joku kehittäjä, joka heti kirjasi tämän ylös eli käyttäjälähteinen suunnittelu korostuu tässäkin! Toinen video, mitä kehittäjä miettii? Käyttäjällä mahdollisesti jo tässäkin kohtaa oli varmaan mielessä, että miten käyttämisestä saadaan entisestä sulavampaa, esim. miten käyttö onnistuu vaikka villahanskat kädessä. Toinen huoli oli näistä tarinoista. Miten saataisiin helposti puhuttua tarina puhelimeen? Kenttätestaus paljastikin, että se ei ollut sinänsä ehkä niin mielekästä, kun joutui läheltä puhumaan ja keskittymään siihen itse puhumiseen eikä havainnoinntiin, mikä on mielestäni koko asian ydin. Kenttätestaus onkin hyvä paikka saada huomioita siitä, miten toivottu toteutus eroaa todellisesta toteutuksesta, ja tässähän joutuikin kehittäjä neuvomaan heti käyttäjää. Mutta oikein hyvä tilaisuus kehittää ja oppia!

Kolmantena kävimme läpi aiheen välineestä kohteeksi. Kun ihminen on käyttäjänä, kehittäjän on tavoitteena ymmärtää käyttötoiminta ja se, että teknologia on nimenomaan välineenä jonkin tavoitteen saavuttamiseksi. Elikkäs ihminen on subjektina, tavoitellen jotain tulosta. Kuten meilläkin kurssilla, käytössä on Optima joka on alusta asti välineenä työskentelyssä. Toisaalta taas yritykselle joka kehittää Optimaa, on heille Optima tekemisen kohde. Välineenä heillä on käsitykset siitä, millaiseksi he haluavat Optiman kehittää. En tiedä kuinka hyvin Optimaa kehittäessä on otettu käyttäjät huomioon, sillä siltä se ei ainakaan vaikuta. 

Itselläni huomio kohdistui eniten videoon osallistuva suunnittelu, sillä käsittelenkin tätä aihetta omassa kandidaatin tutkielmassani, tosin kaavoituksen ja alueidenkäytön näkökulmasta. Samoja huomioita silti voi istuttaa molempiin tieteenaloihin ja näkökulmiin. Osallistujat eivät usein osaa tuoda mielipidettään esille omin sanoin, vaan siihen täytyy keksiä pari kikkaa (tekniikkaa) jolla palautetta saataisiin irti. Ensimmäisenä vaihtoehto on antaa jonkinlainen puuhapakkaus, minkä avulla osallistuja voi jo ennen tutkimusta itse nauhoittaa omia havaintojaan ja kokemuksiaan suunnittelun kohteeseen liittyen. Hyvä tapa saada haastattelusta ja tutkimuksesta myöhemmin irti. Toisenan tapana on saada osallistujat kommentoimaan suunnitelmien paperikopioita. Ne eivät ole valmiita, joten kynnys lähteä kommentoimaan on matalampi. Kolmantena metodina on "Frankenstein". Eli askartelua, jolla osallistuja itse luo mieleisen lopputuloksen jota pystyy samalla myös kommentoimaan. Neljäntenä metodina on saada käyttäjät elollistamaan/ilmentämään tuote. Eli osallistujat/käyttäjät kuvailevat jotain tuotetta tai vaikkapa logoa, ja se auttaa pääsemään brändin sielunelämään ja tunteelliseen puoleen paremmin kiinni jopa "leikkisällä" tavalla. Viidentenä metodina, on jatkaa kommunikointia aiheesta käyttäjien kanssa. Yksi tapa tehdä näin, on luoda jokin alusta missä voidaan kommentoida ja keskustella aiheesta hyvinkin vapaasti, joten palaute ei ole niin "tönkköä" vaan vapaamuotoista, joka saattaa rohkaista ujoimpia antamaan parempaa palautetta. 

Käytettävyys on erittäin tärkeä käsite ihmisen ja tietotekniikan välisen vuorovaikutuksen tutkimisessa ja kehittämisessä. Käytettävyys on tuotteen tai palvelun laatuominaisuus. Pyritään tietyille käyttäjille luomaan paras käyttökokemus, eli käyttäjien näkökulmasta tutkitaan ja kehitetään käytettävyyttä. Käytettävyyden määrittelyyn kulminoituu tarkoituksenmukaisuus, tehokkuus ja miellyttävyys. Tärkeää määritellä käyttäjät jollekin palvelulle. Eli käyttäjiä on eri sovelluksien piirissä todella suuri määrä, joten käytettävyyden suunnittelunkin tulee olla sen mukaista. Käyttäjät ovat siis erilaisia ja heillä on erilaisia tarpeita, täten syntyy käyttäjäryhmiä. Itsekin kun miettii omaa ja esimerkiksi vanhempieni WhatsAppin käyttöä, on siinä suuria eroja vaikkapa sovelluksen käytön tavoitteissa, vaikka sovelluksen taustalla oleva ajatus on lähtökohtaisesti sama. Elämänlaatuun liittyen käytettävyydellä on myös haasteita. Jos esimerkiksi asut puolison kanssa, onko uhkana yhteiselolle jos molemmat räplää puhelintaan sängyssä tai sohvalla kun voisi viettää aika toisen kanssa. Kuten videolla mainittiin, yksin elävälle tämä voi olla nautintoa. Asia täytyy siis jotenkin sopeuttaa järkevästi yks-yhteen toimivaksi. Käytössä tulee huomioida myös motiivit. Jo 90-luvulta asti kritiikkiä, lainaus ”from human factros to human actors” kuvaa mielestäni kritiikkiä hyvin. Ihmisten tekemistä ja tarkoitusta tulisi tutkia, eikä niinkään käyttötilannetta. Tulisi hahmottaa kokonaisuuksia eri tilanteista, mitä ihminen pyrkii saamaan aikaan? Tästähän juurikin syntyy motiivi käytölle.

Käytettävyyden suunnittelulla luodaan perusta käytettävyydelle kehityksen varhaisissa vaiheissa. Otetaan huomioon tarpeet ja vaatimukset, jotta kehittäminen olisi mahdollisimman johdonmukaista. Mielestäni HCI korostuu tässä entistä enemmän, sillä kysymyksenä on miten suunnitellaan hyvää käytettävyyttä, tässähän on erittäin tärkeää ottaa ihminen huomioon, sillä ihmisethän ovat ohjelmistojen käyttäjiä. Käytettävyyden suunnittelussa on mahdollista alan hengen mukaisesti delegoida ammattilaisille, mutta voitko täten olla itse varma, että asiantuntija suunnittelee parhaan mahdollisen tuloksen, varsinkin sen mitä itse olisit halukas saamaan aikaiseksi. Tärkeää luoda samankaltaisuutta esim. saman yrityksen tuotteisiin, kuten Word, Exel, Powerpoint. Jos osaat pääosin käyttää yhtä, osaat käyttää pääosin kaikkia. Täten helpottuu myös ohjelmoijien työ, sillä on jokin tausta minkä pohjalta operoida, ettei aina tarvitse keksiä uutta. Hyödynnettävissä siis kehittäjällä ja käyttäjällä. 

Arvioinnissa siis testataan tuotetta, ja tuotteen antaman ”palautteen” avulla kehitetään sitä. Yksi tärkein asia liittyen käytettävyyteen. Tapoja arvioida käytettävyyttä on mm. summatiivinen ja formatiivinen testaus. Summatiivisessa testauksessa testataan tuotteen tehokkuutta ja että tuote tekee sen mitä pitääkin. Piirteitä tässä ovat kontrolloituvuus, määrällisyys ja mitattavuus. Formatiivinen testaus on keskeneräiselle tuotteelle, joten se ei ole niin kontrolloitua. Tarkoituksena on tuottaa lisää dataa suunnittelulle, hyvin laadullinen menetelmä.  Asiantuntija-arvioinnissa puhutaan pääosin heuristisesta arvioinnista. Muutama asiantuntija tarkistaa tuotteen ennaltasovittujen heuristiikkojen mukaisesti. Ensin käydään läpi yksin, jonka jälkeen ryhmässä verrataan tuloksia. Mielestäni hyvä tapa saada eri näkökulmista yhteisymmärrys kehittämisen tarpeisiin. Käytetään myös kognitiivista arviointia, joka on myös asiantuntijalähtöistä. Keskittyy siihen, että miten ihminen oppii käyttämään sovellusta/palvelua. Arviointi ja testaus on oletettavastikin tärkeää kehityksessä, mutta oli mielenkiintoista käydä läpi erilaisia menetelmiä ja tapoja tuottaa tätä.

Jakob Nielsenin videossa pureuduttiin Usefulness, Utility, Usability teemaan. Usefulness terminä sisältää utilityn ja usabilityn. Utility vastaa kysymykseen, mitä sovellus tekee, onko sillä ominaisuuksia toteuttaa tarpeet käyttäjälle. Usability on todella merkittävää myös, voiko ihminen oppia käytön, ymmärtääkö ihminen sen, voiko ihminen käyttää sitä tehokkaasti. Molemmat täytyy olla erittäin hyvin toteutettuja, jotta lopputulema on relevantti ja hyvä. Jos jompikumpi epäonnistuu, koko homma epäonnistuu. Suomentaisinkin termit ehkä siten, että käytettävyys + hyödyllisyys = käyttökelpoinen.

Toisen moduulin aiheena käytiin läpi käyttökontekstia ja palvelumuotoilua. Käyttökonteksti ja palvelumuotoilu termeinä olivat joskus osuneet itselleni kohdalle, mutten ole niihin päässyt paremmin pureutumaan joten tässä aukesi oikein hyvä tilaisuus päästä tutustumaan näiden ilmiöiden sielunelämään. Videoista sai myös hieman haastetta omaan ajatteluun näihin liittyen, itsekin esimerkiksi raivaussahaa käyttäneenäni. 

Kuten mainittua, käyttö tapahtuu aina jossakin ympäristössä. Ympäristö voi olla materiaalinen tai sosiaalinen, joten joka tapauksessa esiintyy vuorovaikutusta! Käyttökokemukset ovat myös erittäin moninaisia, käyttökokemus on (oletetustikin) kiinni kontekstista. Käyttökokemusta suunniteltaessa ja mietittäessä on otettava huomioon kuinka käyttäjäkeskeistä se on! Parhaimman käyttäjäkokemuksen saavuttamiseksi, tulee suunnittelijoiden ottaa huomioon tilanteet missä kontekstissa käyttäjä tulee jotain teknologiaa käyttämään. Ihmisellä on usein toiminnassaan jokin tavoite, joten teknologiat tulee suunnitella sillä ajatusmallilla, että miten sen käyttäminen voisi toimia niin sanottuna aputyökaluna. 

Contextual Design esiintyi jo 1980 luvulla, jolloin tietysti teknologioiden käytettävyys oli erittäin pientä verrattuna nykyaikaan. Jo silloin tajuttiin, että täytyy ensin protoilla uuden kanssa, ennen kuin toteutetaan. Tutkimuksella on siis huomattava merkitys käyttökontekstin suunnittelussa ja toteuttamisessa. 

Yhtenä huomiona dioissa käytiin läpi sosiaalis-tilanteellista näkökulmaa. Sosiaallis-tilanteellinen näkökulma on melko itsestäänselvää sinäänsä, mutta siihen tutustuessani huomasin ettei siihen ole sen kummemmin ole tullut tutustuttua. 

Mielestäni mobiilius on aina läsnä käyttökokemuksissa nykymaailmassa. Ympäristöt ja käytön tarpeet muuttuvat huomattavasti eri tilanteissa, joten käyttökontekstia tulee suunnittella siten, että se palvelisi näitä eri tiloja parhailla mahdollisilla tavoilla. 

Kuten mainittua, käyttäjän näkökulmasta palvelut ja teknologiat ovat viime aikoina alkaneet kietoutua toisiinsa. Tämänkin ilmiön nykyaikana ottaa melko annettuna, eikä sitä yleensä jää tarkemmin tutkiskelemaan. Palvelumuotoilussa keskeinen tavoite on palvelukokemuksen käyttäjälähtöinen suunnittelu. Eli käyttökonteksti on palvelumuotoilussa erittäin huomattavaa. Täten palvelupolun täytyy olla helppo. Mitä tarvitaan/toivotaan, miten palvelun/teknologian tulee tehdä näiden tarpeiden/toiveiden saavuttamiseksi ja miten tämä tarve/toive on mahdollista toteuttaa. Palvelutuokiot tapahtuvat järjestyksessä ennen, aikana ja jälkeen. Kaikki nämä vaiheet on otettava huomioon suunnittelussa, jotta käyttökokemus on mieluinen. 

 

Lähteinä luentodiat sekä videot.