Ensimmäisen luentovideon aiheena oli tutkimus ja käyttäjätutkimus. Kattotutkimuksena on HCI eli human-computer-interaction. Erittäin keskeinen tutkimusaihe tietojenkäsittelytieteissä, kuten tämänkin kurssin aikana olemme huomanneet eri töiden ja aiheiden kautta. HCI tarkastelee juurikin tietoteknologiaa ihmisen eli käyttäjänä näkökulmasta. Kurssilla se on meillä näkynyt siinä, kun olemme käyneet käyttäjäkeskeistä suunnittelua ym. läpi. HCI liittyy kaikkia näitä ilmiöitä kuten arviointi ja suunnittelu. HCI tutkimus nimenomaan on ikään kuin ulkona teknologian sisältä ja liittyy siihen ihmisrajapintaan juurikin esimerkiksi käytettävyyden osalta. Käytettävyyttähän tulee tutkia juurikin ihmisen kautta, sillä ihminenhän on tietotekniikan käyttäjä, kuten kurssin nimestäkin tulee ilmi. Myöskin juurikin kehittäjänä, joten tähän liittyy ihmisen tutkima HCI. Käyttäjätutkimuksessa on tarkoituksena ymmärtää käyttäjän toimintojen ja taustojen ymmärtäminen. Miksi ihminen on kiinnostava? Kuten Saariluoma on maininnut, käyttäjä on kaiken teknisen vuorovaikutuksen ydin. Ihmisellä kuitenkin on tarkoituksena käyttää teknologiaa hyväkseen helpottaakseen jokapäiväistä elämää, joten on tärkeää huomioida tässä teknologisessa kehityksessä ihminen keskeisessä roolissa. Ikuinen jännite ja haaste tulee esille siinä, että koska otetaan massat huomioon kehityksessä. Totta kai ohjelmisto/sovellus tulee saada sellaiseen muotoon ensin, jotta saadaan otettua edes massat ylipäätään mukaan, mutta tulee huomioida myös osallistuminen kehityksessä kuten olemme aikaisemmin kurssilla käyneetkin läpi.

Ihminen psykologisena, liittyen tieten tietojenkäsittelyyn ja käyttäjätutkimukseen voi olla hieman ristiriitainen aihe, mielestäni varsinkin teknologiaorientoituneen koulukunnan ohjelmoijien ym. kanssa työskennellessä. Ihminen ja ihmisen valtava vaikutus voidaankin helposti sivuuttaa, sillä osa ”vanhasta koulukunnasta” voikin pitää teknologiaa tässä vaiheessa jo ”ylivertaisena” ja ihminen mukautuisi teknologian mukaan. Tutkimuksen, käyttäjäkeskeisen suunnittelun ja käyttäjätutkimuksen myötä asiahan on juurikin toisinpäin, eli mukautetaan teknologiaa ihmisen tarpeiden mukaan. Ihminen sosiaalisena, eli yksilöt muodostavat ryhmiä, organisaatioita, yhteisöjä ym. Jokaisella tällaisella on myös omat tietoteknologiset tarpeensa. Täten tuleekin taas esille kuinka laaja tutkimusaihe tämä on, sillä näitä sosiaalisia ryhmiä ja yksilöitä on lukemattomia määriä joilla on useita eri tarpeita.

Toisen luennon teemana on menetelmät käyttäjien tutkimisessa. Kuten muissakin tieteellisissä tutkimuksissa, on käytössä laadullisia menetelmiä ja muita hyvinkin tyypillisiä ja yleisiä keinoja. Tutkimusmenetelmät ja käyttäjätutkimusmenetelmät ovat kuitenkin pikkuisen eri asia, tavallaan hyödynnetään tutkimuksesta tulevia menetelmiä ym. mutta tulee muistaa, etttä kun puhutaan käyttäjien tutkimuksesta ei olla niinkään kiinnostuttu tieteellisestä tutkimuksesta, vaan pyritään soveltamaan tieteellisen tutkimuksen menetelmiä teknologian ja tuotekehityksen kontekstissa. Julkaistessa tietenkin on otettava tieteellisyys huomioon, muttei se ole välttämätöntä em. vaiheessa ja kontekstissa. Tarkoituksena on siis olemassa olevan muuttaminen (teknologian avulla) ei niinkään ilmiön sellaisenaan tutkiminen. Mielestäni erittäin itsestään selvää, mutta hyvä ottaa esille. Menetelminä olemme tutustuneet esimerkiksi kenttätutkimuksen tapaiseen, kun olemme seuranneet arkkitehtiopiskelijoiden kenttäkurssilla tehtyä mobiilipäätteen käyttöä. Mielestäni erinomainen tapa harjoittaa käyttäjäkeskeistä suunnittelua. Etnografia käyttäjätutkimuksessa ei ole ehkä niin perusteellisen kenttätyön pohjalta kerättyä tietoa, mutta kuitenkin se on siellä olemassa. Mielestäni hyvä ottaa huomioon, mutta ei ehkä niin suurissa määrin kuin itse konkreettisesti sovellukseen liittyvät ihmiset ja käyttäjät. Toinenkin humanistisempi lähestymistapa kuten etnometodologia on mukana tässä aiheessamme. Tarkastellaan yksityiskohtaisesti arkipäiväisiäkin asioita, kuten mitä tapahtuu, miten tapahtuu, mitä rooleja ym. Tämäkin mielestäni erittäin hyvä esimerkiksi jossain kehittämisen loppuvaiheessa jollekin prototyypille, jossa voidaan kentällä huomioida miten käytännössä jollekin ryhmälle kehitetty sovellus toimii ja vastaako se käytännössä tämän toiminnallisen ryhmän tarpeisiin. Sitten päästääkin tutkiskelemaan niinkin hienoa käsitettä kuin symbolinen interaktionismi. Tässä ollaan kiinnostuneita siitä, että miten ihminen antaa itse ja miten käyttäjät määrittelevät itse mitä tapahtuu. Tulkinnat ovat usein hyvin tilannekohtaisia, kuten vaikkapa jossain kokoustilanteessa. Hyvinkin humanistinen lähestymistapa taas, mikä ei siis ole mikään yllätys sillä ihmistähän tässä käsitellään. Mielestäni aiheeseen liittyen melko syvällistä pohdintaa. Analyyttinen induktio on myös tärkeä käsite joka tulee tutkimusmaailmasta mutta on käytössä myös tuotekehityksessä. Tarkoituksena teemoittaa aineistoa ja löytää yhdistäviä tekijöitä esimerkiksi käyttötapoihin liittyen. Teemoille etsitään selityksiä aineiston avulla testaten ja tarkentaen. Tällaista tapaa tutkia olisi voitu käyttää vaikkapa haastatteluvideon sovelluksen kehityksen myöhemmässä vaiheessa, kun teemat on tunnistettu ja niihin päästään tarkemmin syventymään.

Viimeisen videon aiheena on missä käyttäjä? Historiallisesti, kehittäjät ja käyttäjät olivat sama asia. Kun alettiin kehittämään ”toisille” iso kysymys on ollut se, että missä määrin tarvitsee olla yhteydessä tuohon toiseen. Tässä mielestäni taas koostuu osallistuminen ja kommunikatiivisuus, mitä kohti ollaankin historiasta tähän päivään ajauduttu. Kehittäjän ja käyttäjän suhde on eri vaiheissa tietenkin erilainen, esim. ulkoistettaessa kuin organisaation sisällä tehtäessä. Tärkeää tunnustaa omalle organisaatiolle tms. ominainen tapa miten tässä asiassa toimia, jotta homma toimisi mahdollisimman sulavasti ja saataisiin paras mahdollisimman lopputulos mahdollisimman tehokkaasti. Osallistuminen on tullutkin monesti esille kurssin aikana ja mielenkiintoista onkin se, että kehitystoiminnan organisoinnin ”perinne” ei tue käyttäjien osallistumista. Osallistuminen on kuitenkin todella tärkeää nykymaailmassa, sillä sovelluksista tulee niin ”monimutkaisia” ja ne tulevat palvelemaan todella erilaisia ihmisiä ja aloja joten ilman osallistumista ja käyttäjän huomioimista kehitysprosessi voi olla todella haastavaa.